![]() |
|
PUUTARHAPALSTA − Puutarhaihmisen mainio ohjesivusto |
PUUTARHANHOITO
|
Saniaistarhan siimes
Viktoriaaninen aika, eli kuningatar Viktorian pitkä hallituskausi Englannissa 1837−1901 oli korkean moraalin ja täydellisen puhtauden ihannoinnin aikaa, muun muassa. 1800-luvun rautarouva hallitsi maataan pitämällä rauhaa, taloutta, tekniikan kehitystä ja kansallista itsetuntoa yllä. Hänen vaikutuksensa ulottuu tähän päivään ja luultavasti vielä sadankin vuoden päähän. Viktoriaanisella ajalla puutarhanhoito oli terveelliseksi katsottua ja järkevää toimintaa, niin hyöty- kuin koristekasvienkin kasvatus. Moni kukka oli muodissa pitkän aikaa, esimerkiksi esikot (Primula) kokivat todellista arvostusta. Yksi kasvi, joka nousi erityisesti viktoriaanisten leidien ja herrojen suosioon, ei ollut kukka. Se oli saniainen. Saniaisia kasvatettiin huonekasveina lasikupujen alla, joissa ne saivat olla kosteassa ilmatilassa, ja myös suojassa takassa poltettavan kivihiilen ja kaasuvalaisimien tuottamilta myrkyllisiltä kaasuilta − samaa olisi voinut suositella asuntojen ihmisasukkaillekin! Kupujen alla kasvatettiin myös sammalta ja täytettyjä lintuja, jonkinlaista metsätunnelmaa imitoiden. Huoneet olivat hämäriä, ja näiden installaatioiden on täytynyt näyttää hyvin kauniilta piironkien päällä hämyisästi lepattavassa valossa. Saniaiset ja myös palmukuosit tulivat muotiin siksikin, että yhä kiihtyvä rahtiliikenne siirtomaiden ja isäntämaan välillä toi alati mieleen eksoottiset paikat. Saniaisista tehtiin tauluja ja painettiin kankaita, joissa oli saniaiskuosi. Klassinen valurautainen puutarhapenkki, jonka selkänojaa koristavat saniaisen lehdet, on myös peräisin tältä ajalta.
Saniaisten keräilyä harrastettiin Brittein saarten luonnossa kaukomailla seikkailevia kasvitieteilijöitä mukaillen. Muualta maailmasta tuotuja saniaisia lisättiin taimitarhoilla ja pian niitä voitiin istuttaa kotipuutarhoihin. Puutarhoihin perustettiin saniaistarhoja, englanniksi fernery. Suurin osa saniaistarhoista oli rakennettu pieniin kasvihuoneisiin, sillä niissä saattoi kasvattaa arkojakin lajeja. Tällaiset rakennelmat ovat jo hävinneet, vaikka ne usein olikin rakennettu valurautakehikkoon. Muutama vuosi sitten koin todellisen lottovoiton: satuin aitoon viktoriaaniseen saniaistarhaan vieraillessani Etelä-Irlannissa Fota Gardens -puutarhassa. Tämän jutun kuvat ovat kaikki sieltä.
Irlannin etelärannikon lempeässä ilmanalassa viihtyvät talvenarat puusaniaiset (Dicksonia antarctica) taivasalla, tänne ei rakennettu niille omaa lasihuonetta. Saniaistarha on pieni, oikeastaan se saattaa jäädä vallan huomaamatta, ellei kurkista pensaiden lomassa olevasta aukosta sisään. Pensaiden ja puiden suojissa oleva saniaistarha on pieni smaragdinvihreä polunpätkä, jossa voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa. Polkujen varsille röykkiöiksi kasatut kivet ovat keränneet paksun kerroksen sammalta noin yli puolentoista vuosisadan aikana. Maaperä on alun perin suotyyppistä, ja kosteutta ja runsasta humuskerrosta saniaiset arvostavatkin, tasaisen ilmankosteuden ja sateiden lisäksi. Miehen mittaisten puusaniaisten juurella kasvaa tuttuja lajeja: kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris), soreahiirenporrasta (Ahtyrium filix-femina) ja kallioimarretta (Polypodium vulgare).
![]()
|
![]() |
![]() |
![]() |
Pysy kanavalla![]()
|
|
||
TiedotOsoite:Ahvensaarentie 59 21660 Nauvo Puhelin: 050 4012590 |
Copyright© Saila RoutioIhanaa jos innostut jakamaan vinkkejä! Lupaa kuvien pinnaukseen tai parin kuvan kopiointiin ei tarvita, kunhan niissä näkyvät mahdolliset vesileimat ja kuvan lähde mainitaan. Älä kopioi kokonaisia artikkeleita. |
Palaa sivun alkuun |